Valkosten Sukuseura


Siirry sisältöön

Yleistä

Valkosten sukukirja II

Sukuseura

Ristiinalainen pastori Aarne Valkonen kokosi kiertokirjein ja sanomalehti
ilmoituksin Mikkeliin 21 - 22.8.1948 sota-ajan hajoittaman Valkosen suvun
jäseniä sukuseuran perustavaan kokoukseen. Osanottajaluettelo todistaa runsaan
350:n sukuun kuuluneen noudattaneen kutsua. Seuraavan kerran piti tavattaman
kymmenen vuoden päästä. Valittu aika os6ittautui liian pitkäksi. Ensimmäisen
hallituksen jäsenistä lähes kaikki siirtyivät tuona aikana ikuisuuden rajan yli.

Toiminta lähti uudelleen käyntiin 1980-luvun alussa, ja Valkosten sukuseura
rekisteröitiin 1983. Valkosten suvun tutkijan, äänekoskelaisen insinööri Erkki
Valkosen työryhmän kutsua Hankasalmen sukukokoukseen kesällä 1983 noudatti
yli 450 sukulaista Suomesta ja ulkomailta.

Sukukokouksia ja -juhlia on pidetty tämän jälkeen suvun jäsenten asuinsijoilla.
Kokoontumispaikkoina ovat olleet Hankasalmi, Hartola, Juva, Jyväskylä,
Konnevesi, Laukaa, Mikkeli, Pieksämäki, Pieksämäen maalaiskunta, Puumala.
Ristiina, Savonlinna ja Tampere.

Seuran 50-vuotisjuhla pidettiin Juvalla 1.8.1998. Juvan kirkossa pidetyn
kolmikielisen sukumessun jälkeen juhlaväki siirtyi Murtosen kylässä sijaitsevaan
Valkolan taloon, joka on kuulunut yhtäjaksoisesti Valkosille vuodesta 1738.
Osanottajia oli runsaat 200 Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Yhdysvalloista.

Laukaasta ja Rautalammilta 1600-luvun lopulla Ruotsin ja Norjan
"suomalaismetsiin" muuttaneiden Valkosten jälkeläiset perustjvat vuonna 1973
yhteisen sukuseuran, Valkoinens Släktförening Sverige, Norge ocb USA. Sen
vilkkaaseen toimintaan ovat kuuluneet myös vierailut suomalaisen sisarseuran
tilaisuuksiin.

Valkosen nimen Kantajia tilastojenmukaan Suomessa noin 2 600 ja ulkomailla
puolitoista sataa. Selvitysten mukaan he kuuluvat samaan sukuun. Kaikkiaan
sukuun kuuluvia on kotimaassa pyöreästi 5 000 ja ulkomailla noin 800.

Mistä olemme tulleet?

Historiantutkijoiden mukaan karjalaiset ovat asuttaneet Suomenlahden perukan ja
Laatokan seutuja jo 800-luvulla. Kun he muinaisina aikoina muuttivat
kotiseudultaan, he säilyttivät sukunimensä, toivatpa uusille asuinsijoilleen entisen
olinpaikkansa paikannimetkin.

Etelä-Savon kalmistojen löydöt ovat johtaneet Savon kanta-asukkaiden jäljet
Laatokan luoteisrannikolle, Vuoksen suuhaaroille ja keski-Kannakselle.
Savossa, jota ensimmäisen vuosituhannen lopulta lähtien oli asutettu sekä
Karjalasta että Hämeestä, alkoi 1400-luvul1a olla liikaa väestöä erä- ja
kaskitalouden haIjoittamiseen. Väestön paine purkautuikin vuosisadan
loppupuolelta alkaen maakunnan eteläosista lähteneenä muuttoliikkeenä.

Ensin siirryttiin talojen keskiaikaisille eräsijoille itäiseen ja pohjoiseen Savoon.
1540-luvu1la savolaiset asuttivat hämäläisten erämaita Keski-Suomessa.
Ruoveden ja Rautalammin suurista erämaapitäjistä siirtyi 1570-luvulta alkaen
asukkaita Keski-Ruotsin metsäseuduille, etenkin Vermlantiin.

Savo muodostettiin vuonna 1534 omaksi linnaläänikseen, jonka hallintoa johti
Olavinlinnassa asunut vouti.· Linnalääni jaettiin 1572 kahteen maavoutikuntaan,
Suur-Savoon ja Vähä-Savoon.
Suur-Savoon kuuluivat Pellosniemen, Visulahden ja Juvan hallintopitäjät Vähä-
Savon hallintopitäjät olivat Sääminki, Rantasalmi ja Tavinsalmi (nykyinen
Kuopion tienoo).

Visulahden hallintopitäjä ulottui Mikkelin seudulta Suonenjoen tienoille
pohjoisessa. Visulahti vastasi suurin piirtein myöhempiä Kangasniemeä,
Pieksämäkeä, Haukivuorta ja Mikkelin pitäjän pohjoisosaa.

Mikkelin seutu on ikimuistoisista ajoista ollut sekä kirkon että maanpuolustuksen
keskuspaikka. Alueella sijaitsee useita rautakautisia kalmistoja, joista
tunnetuimmat ovat Tuukkala ja Visulahti. Tuukkalan löydöt osoittavat, että
kysymyksessä on karjalainen kalmisto 1100 - 1200-luvuilta. Valkosten suvun
perimätieto pitää kiinni oletuksesta, että Tuukkala n kalmistossa lepää omia esi-
isiämme ja -äitejämme. Vuoden 1541 maakirjojen mukaan nuo alueet ovat
kuuluneet Tuukkalan Valkosille.

Tuukkalan löydöistä rikkaimpia ovat naisten haudat. Hautalöytöjen perusteella
rekonstruoitiin 1930-luvulla ns. Tuukkalan muinaispuku. Puku on juhlistanut
Valkosten tapaamisia, sillä maakirja- ja perimätietojen perusteella suvun naiset
ovat omaksuneet tämän "Tuukkalan emännän puvun" juhla-asukseen. Pukua
käyttävät myös monet sisarseuran naiset.

Entisajan maaseutuelinkeinoja

Kaskiviljely oli vallitseva viljelysmuoto Savossa 1500-luvullaja paikoin sen
jälkeenkin. Kaskimaita vaihdettiin 6 - 8 vuoden välein. Kaskeamalla savolaiset
asuttivat takamaansa ja levittäytyivät yhä laajemmille alueille.

Nimistön perusteella on voitu tehdä päätelmiä, että kaskia on kuokittu pelloiksi
jatkuvaan käyttöön jo 1500-luvun lopulla, mikä tiesi peltoviljelyksen alkua.
Kalastus oli Savossa olennainen osa maataloutta ja tärkeä leivän lisä. Kalastuksen
laajuuskäy ilmi menneitten vuosisatojen veroasiakiIjoista. Kalastajat joutuivat
nimittäinluovuttamaan osan saaliistaan veroina. Myös metsästystä verotettiin.

Metsä oli savolaisen uudisasukkaan elämän turvaaja. Paitsi pyyntiin ja
kaskiviljelyynsavolainen käytti metsää tervan tuottamiseen. Savosta vietiin tervaa
Viipurin kautta mm.Saksaan.

Asuminen

Vallitseva asumismuoto 1500-luvulla Savossa oli yksinäistal0. 1600- ja 1700-
luvuilla eteläiseen Savoon alkoi muodostua kyläasutusta. Maatilan rakennukset
pyrittiin sijoittamaanneliön muotoon umpipihaksi. Asuinrakennuksena oli
sisäänlämpiävä savupirtti, jollainen oliyleinen Itä- ja Pohjois-Suomessa 1800-
luvulle saakka.

Väestökehitys

Menneiden vuosisatojen lukuisat sodat ja katovuodet vaikuttivat rajojen siirtojen
ohellamerkittävästi väestön määrään. Epävakaat olot olivat muutenkin omiaan
heikentämään väestönravinnon saantia, hygieniaa ja sairaanhoitoa. Sairaudet
veivät hautaan usein kokonaisiaperhekuntia. Lapsikuolleisuus oli suurta.
Valkostenkin vanhoista sukutauluista näkee, ettäusein suurestakin lapsiluvusta
on selvinnyt aikuiseksi ja suvunjatkajaksi vain harva.

Suomen asukasluvusta 1500- ja 1600-luvuillaja 1700-luvun alussa on tehty
jälkikäteen mm.veroluetteloihin perustuvia hyvinkin erilaisia arvioita. Vuonna
1749 aloitettiinsäännöllinen väestötilasto, joka perustui papiston
väestökirjanpitoon. Näillä perusteillalaskien väkiluvun kehitys on pyörein luvuin
ollut seuraavanlainen:
vuonna 1570 200000 - 300 000 henkeä
1650 300 000 - 400 000
1695 400 000 - 500 000
1750 420000
1800 830000
1850 1 640 000
1900 2 650 000
1950 4 030 000

Vuoden 2000 alussa meitä Suomen kansalaisia oli Tilastokeskuksen
ennakkotiedon mukaan noin 5171 000 henkeä.

Sukunimet

Toisin kuin aikoinaan läntisessä Suomessa asuneilla, karjalaisilla ja savolaisilla
on ollut pitkään sukunimet, joiden avulla heidät on ollut helppo tunnistaa.
Savolainen sukunimistö on valtaosaltaan muinaiskarjalaista perua. Savolaisilla
lienee ollut ikivanhat sukunimensä jo heidän tullessaan IOOO-luvun alussa
Tuukkalaanja Visulahteen.

Sukunimiä esittelevissä hakuteoksissa arvellaan Valko sten nimen pohjautuvan
ihon tai hiusten väriin. Suvun omat tutkijat pitävät pätevänä suvun perimätietoa,
jonka mukaan nimi juontuu tulta merkitsevästä valkea-sanasta. Valkoset ovat
tämän mukaan olleet jo pakanuuden aikana merkkitulien ja vainovalkeiden
vaalijoita. Tämä tulkinta ilmenee sukuseuran tunnuskuvassa, jonka heraldikko C-
G. Hedbergin idean pohjalta on suunnitellut seuran ensimmäisen puheenjohtajan
tytär, ristiinalainen opettaja Anja Vähämäki avustajineen. Tunnuksessa kuvastuu
sinistä taivasta vasten mustalla vuorella leimuava valkea nuotio.

Etunimet

Lähes kaikki asiakiIjat maassamme kiIjoitettiin ruotsiksi 1880-luvulle saakka.
Sukunimet, talonnimet ja kylien nimet merkittiin yleensä edes jonkinlaisessa
suomenkielisessä asussa. Sen sijaan papit merkitsivät kastetulle lapselle yleensä
sen ruotsinkielisen etunimen, jonka he katsoivat vastaavan vanhempien
ehdottamaa suomenkielistä nimeä.

Tässä sukukirjassa on etunimet suomalaistettu niihin muotoihin, joita eteläisessä
Savossa on käytetty yleisimmin. Seuraavassa eräitä tavallisia etunimiä
suomalaisine vastineineen.
Agneta - Aune
Anders - AnttiBengt,
Benedictus - Pentti Brita,
Birgitta - RiittaCarin,
Catharina - Kaisa,
Katri Christina - Kristiina,
Tiina Daniel - TaneliElisabeth - Liisa
Georg - YJjö
Helena - Helena,
Leena Henrik - Heikki
Henrika - Riikka
Jacob - Jaakko
Johan, Johannes - Juho, Jussi, Juhana, Juhani
Lars - Lauri, Lassi
Margareta, Marketha, Greta - Reetta, Marketta
Matts - Matti
Nils - NiiloPalli,
Påhl - Paavo Pehr,
Petter - Pekka
Staffan - Tahvo Thomas - Tuomas

Arvo tai ammatti

Monella kiljan henkilöistä on nimensä yhteydessä ammattia tai yhteiskunnallista
asemaa koskeva merkintä. Useimmat näistä eivät kaipaa selitystä. Muutamat
vanhan maalaisyhteiskunnan maanomistukseen ja asemaan perustuvat nimitykset
selviävät seuraavasta.

Kylänvanhinta kutsuttiin oltermanniksi. Torppari oli taloon kulliuneen torpan
vuokraaja, joka teki taloon työtä. Lampuoti oli vuokraviljelijä, mäkitupalainen
talon mökissä vuokralla asuva työmies. Loinen oli maata omistamaton, talossa
asuva työläinen. Itsellinen oli talossa asuva, maata omistamaton henkilö,
tavallisesti käsityöläinen. Yhteiskunnan elättämää varatonta henkilöä kutsuttiin ruotuvaivaiseksi.

Lähteitä

Eino Jutikkala: Suomen talonpojan historia, Porvoo 1958
Koskinen, Martelin, Notkola, Pitkänen: Suomen väestö, Gaudeamus 1994
K. Vilkuna, P. Mikkonen, S. Paikkala: Suomalainennimikilja, Keuruu 1984
Savon historia I - ll, Kuopio 1988, 1990
Suomen historia I - V, Weilin & Göös 1985
Tilastokeskus, tietopalvelu




Takaisin sisältöön | Takaisin päävalikkoon